Matka rikkinäisestä ehjäksi...

No niin, nyt on sitten osittain käyty toisiksi viimeinen näyttö... Eli mulla jäi näyttö kesken ja arvioinnin sain siltä osin kun kerkesin näyttöä tehdä... Nyt sitten odotellaan päätöstä että koska pääsen tekemään loput näytöstä... Nyt huomaan hyvin että kun varmaan olin stressannut tota näyttöä ja ylipäätään tuntui toi harjoittelu jotenkin ihmeellisen stressaavalta, vaikka paikka oli mukava ja kaikinpuolin oli hyvä kokemus... Joku vaan stressasi mua... Varmaan se oli tuo kerrasta poikki jota meille hoettiin jo ennen harjottelua... No joka tapauksessa, harjoittelu on nyt hetkeksi jäissä ja odottelen mielenkiinnolla koska pääsen loput suorittamaan, kerkeänkö ennen kesää??? Nyt kun koulu alkoi niin huomaan stressin purkautuneen kun painokin alkoi taas laskemaan :) Nyt ois viimeiset viikot ja vielä yksi näyttö ton puolikkaan lisäks vielä tarvottava läpi ja sitten pitäs olla valmis lähihoitaja tuonne työmarkkinoille... Kääk!!! :) Mitäpä muuten... projekti alkaa taas hiljalleen näyttäm...

Heipä hei, pitkästä aikaa... Vähän on toi kirjottelu meinannut unohtua tän työssäoppimisen aikana ja stressatessa onnistuuko näyttöviikko, no ens viikolla ois näyttöviikko ja sit se ois koulu lähestulkoon taputeltu... tai no on viel yks harjottelu keväällä... Mitäs tässä oikein on tapahtunut sitten viimeisen kirjoittelun.... hmm... Ollaan alettu treffailemaan parhaanystävän kanssa ihan oikeesti nyt varmaan 15 vuoteen ihan kunnolla, ja täytyy sanoa et eka ihan kahdenkeskinen lenkki vähän jännitti, kun aina on ollu meidän puolisot tai vähintään toinen meidän seurassa... Täytyy kyllä sanoa et se lenkki meni varsin ratevasti ja oli yhtä helppo jutella kuin 15 vuotta sitten... Jutut vaan on vähän eri tasoa :D Eli näitä "maailmanparannus" lenkkejä on tarkotus jatkaa ainakin kerran viikossa. Nyt sitten mie otin ekan "hullun" askeleen, jota en ois uskonu viel puoli vuotta sitte ottavani vaik on jo pitkään tehny mieli... Pyysin tätä ihanaa ystävää mun kaveriksi naisten...