Heipä hei, pitkästä aikaa...
Vähän on toi kirjottelu meinannut unohtua tän työssäoppimisen aikana ja stressatessa onnistuuko näyttöviikko, no ens viikolla ois näyttöviikko ja sit se ois koulu lähestulkoon taputeltu... tai no on viel yks harjottelu keväällä...
Mitäs tässä oikein on tapahtunut sitten viimeisen kirjoittelun.... hmm...
Ollaan alettu treffailemaan parhaanystävän kanssa ihan oikeesti nyt varmaan 15 vuoteen ihan kunnolla, ja täytyy sanoa et eka ihan kahdenkeskinen lenkki vähän jännitti, kun aina on ollu meidän puolisot tai vähintään toinen meidän seurassa... Täytyy kyllä sanoa et se lenkki meni varsin ratevasti ja oli yhtä helppo jutella kuin 15 vuotta sitten... Jutut vaan on vähän eri tasoa :D Eli näitä "maailmanparannus" lenkkejä on tarkotus jatkaa ainakin kerran viikossa.
Nyt sitten mie otin ekan "hullun" askeleen, jota en ois uskonu viel puoli vuotta sitte ottavani vaik on jo pitkään tehny mieli... Pyysin tätä ihanaa ystävää mun kaveriksi naisten kymppiin toukokuussa, ja ystävä innostu ideasta pienen epäröinnin jälkeen.... Ja yllytyshulluja kun ollaan vissiin molemmat niin mennään sitten se 10 kilsaa vaik vähemmälläkin ois päästy :D
Oman pään sisälle olen saanu vihdoin rauhan... Oltiin meinaan muutama viikko sitten koiranäyttelyissä toisella puolella Suomea ja siellä sitten tapasin henkilön, jota olen pelännyt pitkään ja sain mielenrauhan kun saatiin vähän juteltua asioista jotka todella mun pääni pistivät viis vuotta sitten ihan hajalle ja menetin silloin uskoni ihmisiin... Tää ihminen oli mulle koko tän viis vuotta hirvee mörkö ja kummitteli tasaisin väliajoin mun päässäni ja sitä mukaa myös minun ja mieheni suhteessa.
Vaikka olin kuvitellut että mulla oli jo rauha tuon menneen kanssa, niin vasta tuon tapaamisen jälkeen huomasin ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen, että mulla on hyvä olla eikä mun tarvitse koko ajan olla varuillaan. Olen siis oman mielenrauhani "velkaa" tälle ihmiselle... Ja kiitänkin häntä siitä että rohkeni tulla juttelemaan minun kanssani... Nyt on menneet "sotakirveet" haudattu vihdoin ja elämä alkaa vihdoin vaikuttaa hyvältä :)
Kiitos siis mielenrauhasta ja ystävälle kiitos ihanista lenkeistä ja lenkkeillään jatkossakin :)
täa ois taas yks kappale :)
Janna - Raja
https://play.spotify.com/artist/5ffRhIFF1wJD3JJLDXt4hY
Kirjoittelemisiin :)
Vähän on toi kirjottelu meinannut unohtua tän työssäoppimisen aikana ja stressatessa onnistuuko näyttöviikko, no ens viikolla ois näyttöviikko ja sit se ois koulu lähestulkoon taputeltu... tai no on viel yks harjottelu keväällä...
Mitäs tässä oikein on tapahtunut sitten viimeisen kirjoittelun.... hmm...
Ollaan alettu treffailemaan parhaanystävän kanssa ihan oikeesti nyt varmaan 15 vuoteen ihan kunnolla, ja täytyy sanoa et eka ihan kahdenkeskinen lenkki vähän jännitti, kun aina on ollu meidän puolisot tai vähintään toinen meidän seurassa... Täytyy kyllä sanoa et se lenkki meni varsin ratevasti ja oli yhtä helppo jutella kuin 15 vuotta sitten... Jutut vaan on vähän eri tasoa :D Eli näitä "maailmanparannus" lenkkejä on tarkotus jatkaa ainakin kerran viikossa.
Nyt sitten mie otin ekan "hullun" askeleen, jota en ois uskonu viel puoli vuotta sitte ottavani vaik on jo pitkään tehny mieli... Pyysin tätä ihanaa ystävää mun kaveriksi naisten kymppiin toukokuussa, ja ystävä innostu ideasta pienen epäröinnin jälkeen.... Ja yllytyshulluja kun ollaan vissiin molemmat niin mennään sitten se 10 kilsaa vaik vähemmälläkin ois päästy :D
Oman pään sisälle olen saanu vihdoin rauhan... Oltiin meinaan muutama viikko sitten koiranäyttelyissä toisella puolella Suomea ja siellä sitten tapasin henkilön, jota olen pelännyt pitkään ja sain mielenrauhan kun saatiin vähän juteltua asioista jotka todella mun pääni pistivät viis vuotta sitten ihan hajalle ja menetin silloin uskoni ihmisiin... Tää ihminen oli mulle koko tän viis vuotta hirvee mörkö ja kummitteli tasaisin väliajoin mun päässäni ja sitä mukaa myös minun ja mieheni suhteessa.
Vaikka olin kuvitellut että mulla oli jo rauha tuon menneen kanssa, niin vasta tuon tapaamisen jälkeen huomasin ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen, että mulla on hyvä olla eikä mun tarvitse koko ajan olla varuillaan. Olen siis oman mielenrauhani "velkaa" tälle ihmiselle... Ja kiitänkin häntä siitä että rohkeni tulla juttelemaan minun kanssani... Nyt on menneet "sotakirveet" haudattu vihdoin ja elämä alkaa vihdoin vaikuttaa hyvältä :)
Kiitos siis mielenrauhasta ja ystävälle kiitos ihanista lenkeistä ja lenkkeillään jatkossakin :)
täa ois taas yks kappale :)
Janna - Raja
https://play.spotify.com/artist/5ffRhIFF1wJD3JJLDXt4hY
Kirjoittelemisiin :)
Kommentit
Lähetä kommentti