Kolme viikkoa ruokavaliota takana, ja kiloja tippunut 5,5 :)
Saliharjoittelua olen nyt käynyt yhteensä neljä kertaa, joista kolme trainerin kanssa. Itsekseni treenatessa huomasin kuinka oma pää tekee tepposiaan, ja saa mut luovuttamaan liian nopeasti, kun maitohapot alkavat puskea läpi. Kerroin tästä trainerille että helpompi on treenata hänen ohjaamanaan, sillä hän osaa tsempata minua läpi niiden maitohappojen kirvelyn.
Ohjeeksi traineri sanoi että kannattaa puskea sen maitohapon tuottaman kivun läpi, koska lihaksissa on edelleen voimaa ja että keho alkaa hiljalleen sietää sitä maitohappoa ja antaa tehdä pidempään. No seuraavalla kerralla koitan hieman kauemmin treenata lihasta joka huutaa mulle armoa :D voinpahan ainakin yrittää huutaa lihakselle silloin, että "armoa ei anneta" :)
Kaikenkaikkiaan, mulla on aika hyvä fiilis ollut koko tän muutoksen aloittamisesta asti, ja kunhan alan itse huomata itsessäni muutoksia, niin uskon että fiilis vaan kohoaa korkeammalle... Ensi viikon jälkeen taidan ihan piruuttani mittailla mitä on kuukaudessa tapahtunut vai näkyykö se vielä missään senteissä :) Itellä on ainakin sellain fiilis et pari paitaa ei enää näytä sellasilta "makkarankuorilta" joilta ne on näyttäny :)
Veden juonti tekee välillä tiukkaa ja välillä saattaa jäädä yksi ateria syömättä, kun ei vaan tule nälkä. Veden juonti maistuu puulta tällä hetkellä, pitäs nyt vaan saada taas itsestänsä kiinni että joisi jatkuvasti pieniä määriä. Oon meinaan huomannut, että kun koulupäivän aikana saan juotua ehkä litrasta puoleentoista niin kotona yritän sitten paikkailla loppua määrää, sillä seurauksella että juoksen noin vartin välein vessassa :D
Mitä mun mielialaan ja epäilevyyteen ja muuhun roskaan, mitä olen kantanut mukana tulee, niin minusta tuntuu että olen kokenut herätyksen erään ihmisen ansiosta. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka vaikea oli ottaa yhteyttä, niin se kannatti. Hän sai minut vakuuttuneeksi, ettei minun kannata enää ainakaan häntä pelätä, niinkuin olen pelännyt tähän asti... Nyt minusta alkaa tuntua, että vihdoin olen saanut rauhan ja voin päästää yli neljän vuoden takaisen tapahtuman vihdoin haudan lepoon, ja toivottaa sille pahalle muistolle vihdoin että "rest in peace."
Tässäpä taas hyvä kappale, josta tulee mieleeni minun tilanteeni ennen kuin sain rohkaisun päästää irti... Nää on kuin omia ajatuksia menneestä ajasta, jolloin tapahtui jotain todella sydämeni särkevää.. Josko nyt olisin päässyt tästä yli, kiitos kuuluu sellaiselle henkilölle, jota en olisi voinut koskaan kuvitellakaan kiittäväni.... Josko vihdoin olisin VAPAA
https://play.spotify.com/track/0nXZVOr5NAoiBAhSTDHWW0
ja tässä mulle matkalle eteenpäin... You just wait and see, watch when i become me... Alan hiljalleen löytää itseäni... https://play.spotify.com/track/1Drc2AMsgltBWppgRK6znD
Saliharjoittelua olen nyt käynyt yhteensä neljä kertaa, joista kolme trainerin kanssa. Itsekseni treenatessa huomasin kuinka oma pää tekee tepposiaan, ja saa mut luovuttamaan liian nopeasti, kun maitohapot alkavat puskea läpi. Kerroin tästä trainerille että helpompi on treenata hänen ohjaamanaan, sillä hän osaa tsempata minua läpi niiden maitohappojen kirvelyn.
Ohjeeksi traineri sanoi että kannattaa puskea sen maitohapon tuottaman kivun läpi, koska lihaksissa on edelleen voimaa ja että keho alkaa hiljalleen sietää sitä maitohappoa ja antaa tehdä pidempään. No seuraavalla kerralla koitan hieman kauemmin treenata lihasta joka huutaa mulle armoa :D voinpahan ainakin yrittää huutaa lihakselle silloin, että "armoa ei anneta" :)
Kaikenkaikkiaan, mulla on aika hyvä fiilis ollut koko tän muutoksen aloittamisesta asti, ja kunhan alan itse huomata itsessäni muutoksia, niin uskon että fiilis vaan kohoaa korkeammalle... Ensi viikon jälkeen taidan ihan piruuttani mittailla mitä on kuukaudessa tapahtunut vai näkyykö se vielä missään senteissä :) Itellä on ainakin sellain fiilis et pari paitaa ei enää näytä sellasilta "makkarankuorilta" joilta ne on näyttäny :)
Veden juonti tekee välillä tiukkaa ja välillä saattaa jäädä yksi ateria syömättä, kun ei vaan tule nälkä. Veden juonti maistuu puulta tällä hetkellä, pitäs nyt vaan saada taas itsestänsä kiinni että joisi jatkuvasti pieniä määriä. Oon meinaan huomannut, että kun koulupäivän aikana saan juotua ehkä litrasta puoleentoista niin kotona yritän sitten paikkailla loppua määrää, sillä seurauksella että juoksen noin vartin välein vessassa :D
Mitä mun mielialaan ja epäilevyyteen ja muuhun roskaan, mitä olen kantanut mukana tulee, niin minusta tuntuu että olen kokenut herätyksen erään ihmisen ansiosta. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka vaikea oli ottaa yhteyttä, niin se kannatti. Hän sai minut vakuuttuneeksi, ettei minun kannata enää ainakaan häntä pelätä, niinkuin olen pelännyt tähän asti... Nyt minusta alkaa tuntua, että vihdoin olen saanut rauhan ja voin päästää yli neljän vuoden takaisen tapahtuman vihdoin haudan lepoon, ja toivottaa sille pahalle muistolle vihdoin että "rest in peace."
Tässäpä taas hyvä kappale, josta tulee mieleeni minun tilanteeni ennen kuin sain rohkaisun päästää irti... Nää on kuin omia ajatuksia menneestä ajasta, jolloin tapahtui jotain todella sydämeni särkevää.. Josko nyt olisin päässyt tästä yli, kiitos kuuluu sellaiselle henkilölle, jota en olisi voinut koskaan kuvitellakaan kiittäväni.... Josko vihdoin olisin VAPAA
https://play.spotify.com/track/0nXZVOr5NAoiBAhSTDHWW0
ja tässä mulle matkalle eteenpäin... You just wait and see, watch when i become me... Alan hiljalleen löytää itseäni... https://play.spotify.com/track/1Drc2AMsgltBWppgRK6znD
Kommentit
Lähetä kommentti