Heipparallaa :)
Kohta on ensimmäinen viikko tiukempaa tarkkailua ohi, ja kun tän viikon aloitin niin huomasin että olihan minulle vaivihkaa tullut pari kiloa takaisin päin kun tässä nyt tän vuoden puolella lähti hiukan käsistä toi sekä liikunnan kanssa... meinaan jotta sitä ei siis ollut juurikaan, ja ruokavaliossa oli hirveitä lipsumisia ja jossain vaiheessa huomasin olevani sokerikoukussa... lähes joka päivä oli jotain hyvää... Pariin otteeseen taisin jopa miehelleni todeta, jotta ottais multa pankkikortin pois, jotta mie en pystyis ostaa kaupasta aina kaikkee hyvää....
Nyt tosiaan olen melkein viikon ollu tällä vähän tiukemmalla linjalla. Sovittiin PT:n kanssa että joka päivä tunnin verran jotain liikuntaa. Tän viikon saldo näyttää tällä hetkellä siis siltä että olen käynyt salilla kertaa ja lenkillä saman verran. :) Ruokavaliokin on tän viikkoo pysynyt kasassa ja paino lähteny taas laskuun. Tavoite ois nyt sitten se että multa lähtis 1kg/vk. Kyl mie sen pystyn tekee, kuhan pidän itteni kurissa ja herran nuhteessa :)
Tää oli hyvä että otettiin PT:n kanssa tällain kuukauden rutistus, että joka viikko siis nähdään ja vedetään treenit. Lisäksi oon saanu jopa viikon raportin tehtyä viime viikolla. Raportointia jatkan siis viikottain myös, siitähän sitte itekin saan taas hyvää osviittaa mihin päin mennään...
Ois kiva jos pystyisin käydä vaikka 5 kertaa viikkoon salilla. Ite oon vaan aika huono pyytämään apua pojan kaitsimiseen, eli silloin jos isäntä on töissä niin on välillä hankalaa löytää aikaa salilla käyntiin... Tai ehkä mun vaan pitäs rohkeesti käyttää mummoja, vaareja ja kummeja ynnä muita ihania ihmisiä hyväksi... Voisin sitten vaikka vastavuoroisesti tehdä heille jotain mukavaa... Mut vaikee pyytää apua. Tässä sen huomaan että ihan sama "vika" mussa on ku varmaan monessa muussa... ITE on pärjättävä.... Tosin silloin viime vuoden syksyllähän mulle terapeutti kyllä sanoi ettei todellakaan pidä yksin pärjätä, vaan pyytää apua... Pitänee opetella tätä seuraavaks, jotenkin vaan mulla takaraivossa jyskyttää ajatus, että mun pieni poika jotenkin siitä kärsisi että ois sen pari tuntia silloin tällöin viikolla jonkun läheisen kanssa vielä hoitopäivän jälkeen...
Tosin kuinka paljon poika siitä kärsii, jos mie jään tälläseks mikä oon... En vielä ole todellakaan itseeni tyytyväinen, tai siis olen itseeni tyytyväinen, mutten todellakaan näe itseäni kauniina vielä. Kaunis ihminen mun sisällä tahtoo päästä myös ulkokuoreen... Siihen kuitenkin on vielä matkaa, mutta matka jatkuu sitä kohti.... Jotenkin olin kuvitellut että mie alan olla jo sinut tän kropan kanssa, mut ajatus siitä et jäisin tähän tän kropan kanssa ei ole lainkaan mieleinen, ja sen on huomannut myös oma PT joka mulle kertoi suoraan että näkee etten ole vielä tyytyväinen omaan ulkonäkööni ja osui siinä kyllä ihan oikeaan...
Matkani on siis ilmeisesti vasta alussa...
Kohta on ensimmäinen viikko tiukempaa tarkkailua ohi, ja kun tän viikon aloitin niin huomasin että olihan minulle vaivihkaa tullut pari kiloa takaisin päin kun tässä nyt tän vuoden puolella lähti hiukan käsistä toi sekä liikunnan kanssa... meinaan jotta sitä ei siis ollut juurikaan, ja ruokavaliossa oli hirveitä lipsumisia ja jossain vaiheessa huomasin olevani sokerikoukussa... lähes joka päivä oli jotain hyvää... Pariin otteeseen taisin jopa miehelleni todeta, jotta ottais multa pankkikortin pois, jotta mie en pystyis ostaa kaupasta aina kaikkee hyvää....
Nyt tosiaan olen melkein viikon ollu tällä vähän tiukemmalla linjalla. Sovittiin PT:n kanssa että joka päivä tunnin verran jotain liikuntaa. Tän viikon saldo näyttää tällä hetkellä siis siltä että olen käynyt salilla kertaa ja lenkillä saman verran. :) Ruokavaliokin on tän viikkoo pysynyt kasassa ja paino lähteny taas laskuun. Tavoite ois nyt sitten se että multa lähtis 1kg/vk. Kyl mie sen pystyn tekee, kuhan pidän itteni kurissa ja herran nuhteessa :)
Tää oli hyvä että otettiin PT:n kanssa tällain kuukauden rutistus, että joka viikko siis nähdään ja vedetään treenit. Lisäksi oon saanu jopa viikon raportin tehtyä viime viikolla. Raportointia jatkan siis viikottain myös, siitähän sitte itekin saan taas hyvää osviittaa mihin päin mennään...
Ois kiva jos pystyisin käydä vaikka 5 kertaa viikkoon salilla. Ite oon vaan aika huono pyytämään apua pojan kaitsimiseen, eli silloin jos isäntä on töissä niin on välillä hankalaa löytää aikaa salilla käyntiin... Tai ehkä mun vaan pitäs rohkeesti käyttää mummoja, vaareja ja kummeja ynnä muita ihania ihmisiä hyväksi... Voisin sitten vaikka vastavuoroisesti tehdä heille jotain mukavaa... Mut vaikee pyytää apua. Tässä sen huomaan että ihan sama "vika" mussa on ku varmaan monessa muussa... ITE on pärjättävä.... Tosin silloin viime vuoden syksyllähän mulle terapeutti kyllä sanoi ettei todellakaan pidä yksin pärjätä, vaan pyytää apua... Pitänee opetella tätä seuraavaks, jotenkin vaan mulla takaraivossa jyskyttää ajatus, että mun pieni poika jotenkin siitä kärsisi että ois sen pari tuntia silloin tällöin viikolla jonkun läheisen kanssa vielä hoitopäivän jälkeen...
Tosin kuinka paljon poika siitä kärsii, jos mie jään tälläseks mikä oon... En vielä ole todellakaan itseeni tyytyväinen, tai siis olen itseeni tyytyväinen, mutten todellakaan näe itseäni kauniina vielä. Kaunis ihminen mun sisällä tahtoo päästä myös ulkokuoreen... Siihen kuitenkin on vielä matkaa, mutta matka jatkuu sitä kohti.... Jotenkin olin kuvitellut että mie alan olla jo sinut tän kropan kanssa, mut ajatus siitä et jäisin tähän tän kropan kanssa ei ole lainkaan mieleinen, ja sen on huomannut myös oma PT joka mulle kertoi suoraan että näkee etten ole vielä tyytyväinen omaan ulkonäkööni ja osui siinä kyllä ihan oikeaan...
Matkani on siis ilmeisesti vasta alussa...
Kommentit
Lähetä kommentti